En unohda reittiä. Kuljen sen aina ensimmäistä kertaa. En soita ovikelloa. Avaan ovet selälleen. En kysy, en vastaa. Kuiskaan ja astun huoneeseen. En koputa. Tulen hiljaa keittiön kautta. Hiivin ja tiedän: sinua rakastan. Oikaisen maton ja otan syliini. Kuiskaan: tämä on kotimme.द्वारा Kaisu ja Riku

Minulla ei ole ääntä. Olen voimakas ja sulavaliikkeinen. En omista mitään, näen kaiken. Läpikuultavat kasvit kietoutuvat alastomuuteni verhoksi, varpaideni väliin kasvaa iho. Kun kohotan pääni, puiden latvat hipovat taivasta ja kaikkialle on pitkä matka. Runo on osa Saimaa-sarjaa.द्वारा Kaisu ja Riku

Joskus kävelin patotietä myöten sataman ohi saaren äärimmäiseen laitaan. Siellä oli suuri ja laakea kivi, jonka päällä muutuin näkymättömäksi. Maailma oli vesi ja tuuli. Runo on osa Saimaa-sarjaa.द्वारा Kaisu ja Riku

Yhden kerran tapahtui ihme. Aurinko muutti ahvenet kullaksi ja ne tarttuivat syötteihimme kyltymättömällä ruokahalulla. Ne olivat valtavan suuria, ja näin, kuinka ne uidessaan saavissa jalkojeni juuressa täyttivät veden kimaltavalla pölyllä. Monta siimaa katkesi, mutta yhtään kalaa ei päässyt karkuun. Muistelemme sitä vieläkin joka kesä. Runo on os…

Vedessä suuteleminen on julkeaa. Auringossa kimaltelevat vesipisarat korostavat yhteen kietoutuneiden vartaloiden aistillisuutta läpitunkevasti, kaikkiin yksityiskohtiin takertuen. Vaikka suudellessa sulkisi silmänsä, näkee asetelman silti kuin kameran etsimen läpi. Runo on osa Saimaa-sarjaa.द्वारा Kaisu ja Riku

Auringonlaskujen maalaaminen on suuri virhe: imelistä, kummallisen räikeistä väreistä tulee aina teennäisiä. Runojen kirjoittaminen laiturilla hehkuvaa taivaanrantaa tuijottaen on kokonaan kielletty. Runo on osa Saimaa-sarjaa.द्वारा Kaisu ja Riku

Lähettäkää minut Saimaalle. Riisukaa yltäni vaatteet, joiden työteliäs ilme alati tavoittelee mainosten rentoa huolettomuuta. Repikää kaikki kalenterit ja piilottakaa kellot. Sujauttakaa jalkaani varresta halkeilleet, värittömäksi haalistuneet kumisaappaat ja sitokaa päähäni huivi, joka äitini nuoruudessa näki Pariisin.Lähettäkää minut Saimaalle. P…

Kierähtelen, ilakoin, pyörin itseni ympäri. Etsin välähdystä, joka kertoo kadonneesta aarteesta auringon osuessa veteen juuri oikeassa kulmassa. Iltaisin makaan kalliolla ja synnytän salaisuuksia. Runo on osa Saimaa-sarjaa.द्वारा Kaisu ja Riku

Kirjoitan vedestä, joka lyö rantaan. Vesi on aukeava nyrkki ja vaahtopäät sormet. Kerron kaikki tarinat nuotion äärellä. Täällä kliseet ryöppyävät jokaiseen säkeeseen ja rektiot unohtuvat. Minä olen tuulessa hiljaa. Sormet nuolevat kalliota. Laineiden ja sormien lisäksi on äänet ja kosketus. Toiset kliseet, joiden äärellä herkistyy. Piste, jolloin …

Kun lopulta valo osuu sysitummaan(mutta silti vielä kirkkaaseen) aurinkoja onkin tuhatja jokaisen pohjalla makaavan kivenyksilölliset muodot voi erottaa.Sellaista en osannut kuvitella. Runo on osa Sävyt-sarjaa.द्वारा Kaisu ja Riku

Istun laiturilla ilman paitaa tuntemattomien perheenjäsenten läsnäollessa. Yritän päästä eroon itsestäni, mutta jotkin hedelmät ovat minulle liian viisaita. Mistä muusta minä kirjoittaisin? Sinä uit. Sinut minä tunnen. Sinulle minä kirjoitan. Syötän mansikoita ja sinä uit jälleen. Käsket minua riisumaan paitani ja pelkäät, että palan. Sinulle minä …

Suodata tästä runo. Minulla on käsivarsi,pamppu ja muutakin. Arvaa.Pakollinen kokeileva osuus Ahmatova kohtaa Hellaakosken, Bryggerin, Leinon ja Leinon: Ei tuskailet. Valkoinen pilkota; kukkaset metsässä kaikki. Nyt musta puut löydä enintään tai ei unelmat loimuu – valkoinen.Sulje kuoreen, nuole ja (Luetaan monotonisesti)…

Joskus onni on niin puhdasta, että sen olemusta voi tarkastella kuin taiteilija, joka nostaa juuri muovaamansa teoksen jalustalle tutkiakseen sitä tinkimättömin ja kaiken näkevin silmin. Pitkään ajattelin, että täydellisyys syntyy sääntöjen noudattamisesta omintakeisella, kokonaan yksilöllisellä tavalla – muutoin onni on kuin kirjoittaisi vanhoihin…

Eilen olimme täynnä malttamattomuutta ja riemua, jolta voi kyllä kieltää sanat, mutta silmiään on mahdoton vartioida. Sinusta kätkeminen on turhaa ja aarre lisääntyy jaettaessa. Minä näen joskus ympärillämme verhon, jonka raoista kukaan ei tohdi kurkkia. Runo on osa Sävyt-sarjaa.द्वारा Kaisu ja Riku

Kun ulkona myrskyää ja ihmiset tappavat toisiaan, voinko kirjoittaa runon? Minä kirjoitan runon. Suljen ikkunan ja hymyilen, kun lepäät sylissäni. Suljen television. Laukaukset eivät kuulu tänne. Voinko kirjoittaa rakkaudesta? Kirjoitan rakkaudesta, sinusta ja itsestäni. Lähden kävelylle. Ostan lehden ja katselen niiden putoavan. Sinä uit. Minä kir…

Tämä aamu on novelli, jossa me yhtäkkiä olemme maailman ainoat ihmiset ja näemme kaikki värit ensimmäistä kertaa. Minä syötän sinulle mansikoita, joissa maistuvat maan salaisuudet ja auringon polte, mutta käärmettä emme näe. Lopussa melkein umpeen metsittynyt tie johtaakin kaupunkiin. Vielä emme sitä huomaa.…

Kaikki näkyvillä kaiken aikaa edestakaisin hermostuneet puutkasvot, haarukka ja ei haarukka.Kesken kaiken kaikki näkyvillä maisema ja ei maisemakaikki näkyvillä.Lapset ja pallo ei palloa pallo ja hot dog.Maata ja ei maata näkyvillä kaiken aikaa. Kirja, juotava ja ei juotava.Metsä, sen reuna ja nurmikko viltti ja ei viltti.Nyt et mene sinne hiekkaan…

Minä olen se, joka on hän ja pysyy. Minä olen härkälintu ja sammuva hiillos. En minä, mutta hän, josta kerron. Hän on se, joka minä haluan olla tai se joksi muututaan. Sinä olet se, joka on hän ja pysyy. Minä rakensin kaivon näköiseksesi. Minä, joka kohennan hiilloksen, jonka ääressä lämmittelet. Sinä olet uusi hiillos, hirsimökki ja ilmiliekit. Si…

Sidon yrteistä ja kesäyönhennoista väreistäseppeleen hiuksiini.Kierrän sinun tulesi ympäri alastiseitsemän kertaaja katson, haluan nähdä.Lähde on minulle syvä ja kirkas.Maistun mintulle jarosmariinille ja tiedän:Sinun silmäsi ovat tulevaisuuteni kuva.द्वारा Kaisu ja Riku

Istumme pöydän ääressä ja odotamme hetkeä, joka kertoisi hymystäsi, siitä miten paljon välitämme, kaikista hyvistä hetkistä ja kaikesta tulevasta. Istumme ja odotamme, että kesä pääsee alulle, että voimme osoittaa sormella taivaalle ja sanoa: Aurinko on sinulle ja kaikki puut ja niityt niiden ympärillä. Istumme pöydän ääressä. Perhonen lentää luoks…

Muurahainen kävelee Gunnar Björlingin päällä.Eväsretki ja hapankerman makuinen suudelma,etäinen rantaviiva.Gunnar Björling sanoo: minä sinua ainaja minä mietin, miten voisin omistaa hänen sanansa.Sinä omistat minut. Muurahainen kulkee ja unohtaa.Minä jään sinuun, muurahainen, sinuun ikuisesti.द्वारा Kaisu ja Riku

Meri on naurujaja tiirojen leikki.Eri väriset perheetsyövät kummallisia eväitäja ohitsemme käveleeliian kauniiden ihmistenloppumaton virta.Aurinko sulattaa rajatja kuorii paljaaksi.Sinun kätesi lepää ihollanija ääriviivani alkavat häipyä. Olen kämmenesi kokoinen.Kun suutelemme,kukaan ei enää näe meitä.…

Täydellinen tuuli ja jalkasi edessäni. Käteni. Päärynä, muki ja kaksi peittoa allamme. Päällämme kahden männyn kosketus, taivas ja kolme valkoista pilveä, joiden muodot kertovat ensi kesästä. Laituri ja rivi laivoja. Tämä hetki ja lokit, parvet ja suudelmasi Loput eväät ja tuima tuuli.द्वारा Kaisu ja Riku

Murran sydämestäni palan.Jaan sen kahteenkymmeneenyhtä suureen osaan,jotka nousevat haparoiden siivilleen.Lähetän mukaankaikki tuntemani siunauksetja rakennan sanoistanisuojan tuulia vastaan.Kun päästän irti, tunnentyhjän kohdan rinnassani,mutta ymmärrän:Minä seison vahvoin jaloinaurinkoisella kalliollaja katselen, kuinka sydämeni lentää.…

En tiedä näiden kasvien luonteesta, niiden tavoista. Käännän tuulelle selkäni, että pysyn tasapainossa. Lohdutan sinua paperilla. Yritän ymmärtää. Kellahdan ympäri ja minua hyväilee kasvi, jonka nimeä en tiedä. Poimin toisen voikukan ja ojennan sinulle. Rakkaani, näistä siemenistä alkaa uusi elämä.द्वारा Kaisu ja Riku

Kahvikupin houkutus, kolme kieltosanaa peräkkäin. Kaikki hetket ovat omiani En, en en. Minä rakastan sinua.द्वारा Kaisu ja Riku

Valtameren, miljoonakaupunkien kohinanja oudolla äänellä laulavien lintujen yli minä rakastan sinua.Minä levitän kaipaukseni aamiaisleivälleja kirjoitan sen näppärin sorminvirallisiin viesteihin.Se pisaroi hikenä iholleniraskaita tavaroita kantaessanija maistuu suklaalta ja vastapoimituiltamintunlehdiltä, kun nukahdan ajatellen sinua. Yöllä sen mar…

Miten kaipuusta kirjoitetaan täydellisin kuvin? Voinko välttää kliseet ja sanoa kauniita metaforia käyttäen, että läsnäolosi tekisi tästä hetkestä täydellisen? Minulle jää kahvinkeitin, telkkari ja rumia julisteita. Huoneeni kaksi parisänkyä huutavat sinua. Kaksi sänkyä on kaipuuni ruumiillistuma, kun illalla käyn niille nukkumaan yksinäni. Mietin …

Tuon sinulle voikukkia. Puhallat ja naurat, kun jahtaan siemeniä. Liikutun joka kerta uudestaan siitä, mitä me olemme, mitä me voisimme olla ja siitä mitä me olemme, jos emme voi olla. Selitän voikukat auki. Käännän kelloa, mutta aika on meille hyvä ja kertoo vähän.द्वारा Kaisu ja Riku

Kun rakkaus tulee ulos ja pyörähtää ylösalaisin, kirjoitan kolme sanaa ja suljen silmäni. Luen sanat ääneen. Otan kätesi käteeni, sormesi sormeeni ja yhdessä olemme kuva, jota toiset voivat ihmetellä. Sinun sormesi ja kasvomme ovat molemmilta puolilta yhteistä omaisuutta. Kukaan ei voi estää minua kirjoittamasta Minä rakastan sinua. Kasvoni ovat si…

Hengästyn. Muoviämpäri, lapio, talkkuna, kuollut kasvi, hiuksia. Etsin kuvaa nojatuolin alta, näppäimistöltä. Ajatukset juoksuttavat sormeni väsyksiin. Kuvat pelästyvät ja karkaavat. Jotta voin ymmärtää, minun on ensin kuoltava. Joku toinen saa kirjoittaa auki tarkoitukseni. Minulla ei ole kiire.द्वारा Kaisu ja Riku

Shampoo ja pesuaine lattialla, märkä pyyhe kuivumassa oksalla, kahdeksan mukia kuivauskaapissa punaisia, valkoisia ja sinisiä. Kuvaan hitaasti ja harjoittelen kirjoittamista. Etsin oman itseni näköistä tulevaisuutta. Piano, kirjahylly ja sohva. Olohuone, keittiö ja makuuhuone. Metro, kävely ja juna.द्वारा Kaisu ja Riku

Kävelin ennen kuin puhuin. Laulaa en osaa vieläkään. Olin ajatus, jota ei nähty tai kuultu. Olin elämäni ensimmäinen klisee. Katselen kirjasta kuvia. Olin kaunis lapsi. Nyt kuvat roikkuvat narulla ja odottavat ihailijaansa. Olen oman itseni näköinen menneisyys Minä hukkaan konsonantit. Ostan hernekeittoa sadetakki päällä, vaikkei ulkona edes sada. …

Kielet painavat sormenpäihini mustat uurteet. Epävireiset soinnut kimpoavat katseestasi ja osuvat vastapäiseen seinään, hajoavat. Lauluni sanat kulkevat lopusta alkuun. Minä istun katon rajassa ja piiloudun sohvan alle. Kuuntelen ääneni vierasta sointia.द्वारा Kaisu ja Riku

KärKär si japysähtyi kattoon hieromaan jalkojaan. Mahdollisuus kiertää ja olla hiljaaei ole ensimmäinen ajatukseni. Panen itseni likoon jokaisella siiveniskulla. KäKä ja minua ei enää ole.On jälki ja rätti,paha mieli ja kutitus.द्वारा Kaisu ja Riku

Kuu kiertää nuolia myöten. Ennen olin accelerando ja raivostuttava ritenuto. Nyt olen metronomi. Rytmini ei ole minun. Mutta täysikuun aikaan uin avovedessä. Sukellan vanhoihin luoliin, joiden seinämissä sydämeni lyönnit sykkivät kipeästi. Uusi kuu on vapaus ja andante.द्वारा Kaisu ja Riku

Olen jalkapuoli kissatäynnä allergeeneja. Etsin kevyttä ilmaa, viimeistä henkäystä ja siltaa.Kehrään ja onnun. Olen punkeista vapaa.द्वारा Kaisu ja Riku

Sinä näytit minullekaikki käsiesi haavatja lauloit kummallisia lauluja,joiden sanat ja sävelenmuistit väärin,mutta minä ymmärsinne oikein. Nyt sinä sanot: suunnattomastija minä riemuitsen sen totuudesta,sillä meille mikään sanaei ole liian suuri.द्वारा Kaisu ja Riku

Olet vesihanani ja autuus. Kiipeän loisteesi varjossa alas. Rakastun joka askeleella virtaasi ja sen lämpöön.द्वारा Kaisu ja Riku

Minä olen nenä, suu ja silmät. Vartalo on minun ja sormesi, joka kulkee. Minä olen sinun ja aurinko!द्वारा Kaisu ja Riku

Hidas ajatusten eteinen, onkivapa. Koho on vielä hankkimatta. Siimaa minulla on. Voin kelata ajatukset takaisin ulos. Opettelen elämään kielen kanssa.द्वारा Kaisu ja Riku

Tänään minua vastaan käveli joukko räikeästi pukeutuneita kovaäänisiä ja liian laihoja tyttöjä sekä mies, jolla oli puku päällä mutta joka oli unohtanut pestä kasvonsa. Minä nielin kaikki heidän vaatimuksensa. Illalla ympärilleni kasvoi värikkäistä kankaista, tauluista, sanomalehdistä ja auton renkaista rakennettu aita, jonka läpi äänet eivät kuulu…

Miksi kerrot minulle salaisuuksia, että luontosi on puuta ettei minun kannata kirjoittaa että olen pidempi kuin sinun varjosi aamulla, kun aurinko vielä etsii paikkaansa. Toivottavasti tiedät, että paikkani on siellä missä varjomme ovat samanpituiset ja käyvät samassa tahdissa. Toivottavasti vielä joskus ymmärrät, ettei meillä ole salaisuuksia että…

Etsin rytmiä, jossa vereni virtaakaikkien aikojen kanssa.Huomaamatta alan hengittää sen mukanaja olen läsnä mutta kauniimmin.Tuntemattomien ihmisten intohimo valuu lävitseni.Kasvan kiinni syvälle sitkeiden juurakoidenja kivenlohkareiden täyttämään multaan. Sinä näet kuvia,joissa yksinäinen muovituoliseisoo vanhan lehmuksen juurellaja me muutumme si…

Luen nykytilasta ja hämmästyn. Pelkoni ovat yhtä käskyjeni kanssa. Sinulla on vaatimuksesi ja tarpeesi. Minulla 50-luvun hartiat.द्वारा Kaisu ja Riku

Todellisuuteni ympäri on sidottu vahva köysi.Katselen itseäni,kun sinun kätesi irrottaa sitä säie kerrallaan,ja hitaasti mutta vääjäämättömästiminä nousen, nousen. Selkäni taipuu kaarelle.Hengitän ohutta ilmaa, sinun ilmaasi.Vähitellen unohdan pitää kiinni. Ja jonakin salattuna hetkenä kirjahyllyni kirjoista katoavat sanat ja huoneeni vaihtavat jär…

Tartun kynään viimeisenä. Juon kahvia. Tuo minulle paperia niin kirjoitan sinut puhki,märäksi. Viipyilen kirjaimissa, talven loppuhetkissä,reidelläsi. Hidastan. Annan kevään ottaa, mitä keväälle kuuluu. En omista sanoja. En hallitse matkaa.Jalkani ovat toisen. Kuljetan sormeani. Haukon ilmaa.En voi ymmärtää. Juokset purona luokseni. Ihmettelen.Ääne…

Sanot keväämmeja minussa alkaa tulvia.Minun routani sulaa ja valuttaa vesiään sinun ylitsesi -ryöppyävä, rajaton, pakahduttava vuo.Minä antaudun sille javihdoinkin näen: sininen sininenon minullekin taivaan väri.द्वारा Kaisu ja Riku

Tämä ilta kasvot, vedet, jotka kuljettavat hanget piiloon, silmien toiselle puolelle. tämä ilta, haavat, käsien huuto, talvi, jäät, jotka putoavat varomattoman syliin ja vaativat oikeuksiaan. Tämä ilta tuo huomisen aamun, sarastuksen ja höyhenenkevyet ajatukset. Tämä ilta unohtaa suuntansa. Unohdan kädet, illan ja hetken. Hautaan ajatukset kimpuksi…